Kun puhuminen jännittää: 10 tapaa päästä eroon esiintymisjännityksestä

kun puhuminen jännittää-10 tapaa päästä eroon esiintymisjännityksestä

Kyky puhua ja esiintyä sujuvasti on yksi nykypäivän arvostetuimpia taitoja niin arki- kuin työelämässäkin. Se on myös yksi haastavimpia ja elämää eniten rajoittavia pelkoja. Se on yksi ylivoimaisesti yleisimmistä peloista, jonka kohtaan työssäni rohkeuskouluttajana.

Lavakauhu on ennestään tuttu ilmiö myös omassa elämässäni. Kun kärsin nuorempana ujoudesta, oli ajatus ihan millaisesta tahansa esiintymisestä todella epämiellyttävä, usein jopa aivan mahdoton.

En usko, että esiintymispelosta voi päästä ikinä aivan täydellisesti eroon. Ajan myötä olen kuitenkin onnistunut oppimaan eroon ensin ujoudestani ja myöhemmin myös valtaosasta esiintymispelkoani. Vaikka pelko ei katoaisi koskaan lopullisesti, voi jokainen meistä halutessaan vähentää sitä hyvin paljon.

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa 10 ajatusta ja toimintamallia, jotka olen huomannut toimiviksi itseni ja monien muiden kohdalla. Toivottavasti joistain niistä on iloa myös sinulle :)!

1. Ymmärrä jännitystä, salli itsesi jännittää ja totu jännittämiseen

jännittäminen

Esiintymisen jännittäminen on äärimmäisen normaalia. Lähes jokainen jännittää esiintymistä, vaikka ei sitä myöntäisikään. Harhakuva siitä, etteivät muut esiintyjät jännittäisi syntyy siitä, että valtaosa meistä on tottunut peittämään jännityksensä. Tämä johtunee ainakin osittain siitä, että jännittämistä pidetään jollain tapaa nolona ja epähyväksyttävänä. Sen koetaan tekevän meistä jollain tapaa hölmöjä ja heikkoja.

Todellisuudessa jännittämisestä ei tarvitse päästä eroon. Useimmissa tapauksissa siitä eroon pääseminen on suorastaan mahdotonta. Jännittäminen on kehon normaali reaktio ja sellaisenaan siihen kannattaa myöskin suhtautua.

On tärkeää muistaa, että jännittäminen itsessään on vaaratonta. Jännittäminen ei ääritapaukset poislukien estä toimimista jännityksestä huolimatta. Vaikka olisit sisäisesti hyvinkin vahvasti jännittynyt, se ei välttämättä näy ollenkaan ulospäin eikä estä puhumista ja esiintymistä.

Jännittämistään on kuitenkin tärkeä ymmärtää. Henkilö, jolle jännitys on vieras ja epätoivottu reaktio, on hyvin altis tekemään erilaisia hätäisiä tulkintoja jännittävästä tilanteesta. Jännitystä tuntiessaan puhuja saattaa esimerkiksi ajatella jännityksen näkyvän ulospäin, pelästyä vaikuttavansa jännittyneeltä ja sen seurauksena alkaa jännittää lisää. Näin jännitykseen tottumaton henkilö käynnistää eräänlaisen syöksykierteen, joka päätyy pahimmassa tapauksessa jopa paniikkireaktioon.

Vastaavassa tilanteessa jännitykseen tottunut puhuja tyytyisi lähinnä huomaamaan olevansa jännittynyt, muttei ottaisi sitä kovinkaan vakavasti. Hän tietäisi jännityksensä menevän jossain vaiheessa todennäköisesti ohi ja tietäisi, ettei jännitys yleensä näy yleisölle.

Siihenkin, että yleisö huomaa jännityksen, hän suhtautuisi hyvin, sillä jännitys on hänelle vain normaali, inhimillinen reaktio, jota ei tarvitse hävetä. Monet puhujat (itseni mukaanlukien) kertovatkin avoimesti puheenvuorojensa alussa, että tilanne jännittää heitä. Näin he ikään kuin poistavat tarpeen salata jännityksensä yleisöltä, poistaen samalla yhden ylimääräisen syyn jännittää.

Jännitys ennen esiintymistä on hyvin normaalia. Olen itse jo kokenut puhuja, mutta jännitän aina hieman ennen esiintymistä. Puheeni parin ensimmäisen minuutin ajan minun jännitykseni kuuluu äänestäni. Se värisee ja siitä puuttuu normaali jämäkkyys. Ja se on täysin okei. Jännittää saa eikä siinä ole mitään noloa.

Jopa minua moninkertaisesti kokeneemmat ja taitavammat puhujat myöntävät jännittävänsä esiintymistä. Jännitys ei ole yhteydessä esiintymistaitoihin, sillä jännittäjä voi olla hyvinkin taitava esiintyjä. Esiintymisjännityksestään ovat avoimesti kertoneet niinkin valovoimaiset esiintyjät kuin Winston Churchill, John F. Kennedy, Elvis, Bono ja Vesa-Matti Loiri.

Jos haluat eroon esiintymispelosta, on välttämätöntä ystävystyä jännityksensä kanssa. Anna jännityksen tulla, tarkkaile sitä, totu siihen. Ajan kanssa huomaat, ettei jännitys pysäytä eikä yleensä edes näy. Opit luottamaan siihen, että selviät tilanteesta jännittämisestä huolimatta.

2. Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä

asf

Suuri osa esiintymispelosta perustuu omiin vaatimuksiimme. Vaadimme itseltämme todellista onnistumista, täydellisen sujuvaa esitystä! Emme halua unohtaa yhtäkään sanaa, emme halua seota sanoissa, emme halua vaikuttaa epäammattimaisilta tai sekavilta. Emme halua myöntää yleisölle emmekä itsellemme, ettemme ole niin osaavia, kuin haluaisimme olla.

Sen myöntäminen kuitenkin kannattaa. Voin kokemuksesta sanoa, että harva esiintymiskerta menee täydellisen nappiin. Vaikka kuinka pyrkisin olemaan täydellisen sujuva, teen vähintään muutaman pienen mokan. Ehkä unohdan mainita muutaman tärkeähkön pointin, ehkä sekoan pari kertaa sanoissani, ehkä päädyn pyörimään lavalle tyhmän näköisesti, ehkä kadotan hetkeksi puheeni punaisen langan ja jäädyn kesken lauseen. Ja arvaa mitä? Se on täysin okei.

Todella harvat puheet ovat täydellisiä. On äärimmäisen todennäköistä, että mokaat hieman. Olisiko mahdollista, että sallisit sen itsellesi? Voisitko olla ok sen suhteen, että tulet mokaamaan? Voisitko olla asettamatta itsellesi täysin epärealistista vaatimustasoa?

Sillä riippumatta siitä, kuinka sinut olet epäonnistumisen mahdollisuuden kanssa, tulet joka tapauksessa epäonnistumaan. Kun opit tulemaan toimeen epäonnistumisen pelkosi kanssa, myös esiintymispelko tulee vähenemään dramaattisesti.

3. Muista yleisön olevan puolellasi

yleisö

Kuvittele istuvasi yleisössä ja seuraavasi selvästi hieman kokemattoman puhujan esitystä. Huomaat hänen takeltelevan hieman sanoissaan ja selvästi jännittävän esiintymistä. Mitä koet ja ajattelet?

Hyvin todennäköisesti ja useimpien ihmisten lailla toivot esiintyjän pärjäävän, muistavan sanansa ja selviävän puheesta kunnialla. Saatat jopa kanssakärsiä ja kokea ahdistusta siitä mahdollisuudesta, että puhuja epäonnistuu. Haluat hänen onnistuvan. Kun puhuja lopulta selviää puheensa loppuun, taputat hänelle aidosti hyvilläsi hänen suorituksestaan.

Jokaisen esiintyjän on hyvä muistaa se, että yleisö on puolellasi. Moni pelkää yleisöään täysin perusteettomasti. Ajatellaan, että yleisö kyttää vihamielisenä jokaista liikettäsi ja jokaista sanaasi, valmiina buuaamaan puhujan alas lavalta. Ajatellaan, että yleisö tahtoo sinun epäonnistuvan.

Tämä on hyvin kaukana todellisuudesta ja pitää edes hetkittäin paikkaansa lähinnä politiikassa. Silloinkin ainakin osa kuulijoista on puolellasi. Uskomus vihamielisestä yleisöstä perustuu usein lähinnä esiintymiskokemuksiin peruskoulussa, eli siihen ainoaan aidosti haastavaan yleisöön. Näin aikuisena kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa yleisöistä ei käyttäydy yhtä hankalasti kuin luokallinen 11-vuotiaita lapsia.

Yleisö on esiintyjän puolella siksi, että esiintyjän epäonnistuminen on kiusallista myös yleisölle itselleen. Ihminen on empaattinen olento ja kanssakärsii herkästi silloin, kun näkee muiden kärsivän. Koska kykenemme samaistumaan lavalla jäätyilevään ja takeltelevaan esiintyjään, emme halua esiintyjän epäonnistuvan.

Todellisuudessa yleisö sallii pienet epäonnistumiset eikä paina niitä mieleensä. Useimmissa tapauksissa yleisö ei edes huomaa epäonnistumisia kuten asioiden unohtelua tai hetkittäisiä jäätymisiä, sillä se ei tiedä, miten esityksesi kuuluisi parhaassa tapauksessa mennä.

Voit siis lakata pelkäämästä yleisöä. Yleisö on valtaosassa tapauksista sinun puolellasi!

4. Opiskele vahvaa lavaolemusta

vahva olemus2

Vaikka osa esiintymispelosta pyörii puhumisen ympärillä, jännittää monia myös itse lavalla oleminen. Huomion keskipisteenä oleminen voi olla haastavaa, erityisesti tietäessäsi yleisön odottavan sinulta hyvää esitystä.

Tällaisessa tilanteessa ei oikein tiedä, mitä kehollaan tekisi. Mihin päin on suunnattava katseensa? Mihin työntää kätensä? Seistäkö paikallaan vai kävelläkö ympäri lavaa? Liikkuako rauhallisesti vai terävästi? Millaista äänensävyä käyttää?

Esiintymispelkoon nämä liittyvät siksi, että epävarmuus omasta lavapresenssistä lisää osaltaan epävarmuutta koko esiintymistä kohtaan.

Millainen sitten on hyvä lavaolemus?

Yhtä ainoaa oikeaa vastausta tähän ei voi antaa, sillä tyyliin olla lavalla vaikuttaa aina aihe, tilaisuus sekä henkilökohtainen tyylisi. Esimerkiksi minun henkilökohtainen tyyli voi erota paljonkin jonkun toisen ammattiesiintyjän tyylistä. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan ole itsessään oikean- tai vääränlainen.

Nyrkkisääntöjä hyvälle lavatyylille voi kuitenkin luetella. Älä ota näitä absoluuttisina sääntöinä, sillä kaikista näistä voi henkilökohtaisen tyylin puitteissa joustaa. Nämä ovat hyviä nyrkkisääntöjä alkuun pääsemiseksi, mutta niitä saa ja usein kannattaakin vähän rikkoa:

Katse: Katseen on hyvä suuntautua yleisöön. Jos osaat luoda yleisössä istuvalle tuntemuksen siitä, että katsot silmiin juuri häntä, olet kultainen. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä ainakin itselläni ihmisten silmiin katsominen vaikeuttaa ajattelua ja näin ollen esiintymistä. Tämän vuoksi olen opetellut katsomaan suoraan yleisöön ja silmiin, kuitenkaan varsinaisesti näkemättä mitään (en tietoisesti ajattele sitä ihmistä, jota sillä hetkellä katson). Näin kykenen sekä säilyttämään mielessäni puheen punaisen langan että vaikuttamaan siltä, että katson yleisöön.

Kädet: Käsien käyttö on hyvin riippuvaista henkilökohtaisesta tyylistä. Halutessasi pelata varman päälle, käytä käsiäsi, mutta hillitysti. Käsien on hyvä elävöittää puhetta hieman, mutta vältä nostamasta niitä yli rinnan korkeuteen tai tekemästä niillä äkkinäisiä, hyvin energisiä liikkeitä. Suosi rauhallista ja jämäkkää liikettä. Älä myöskään osoittele mitään eikä ketään sormella. Tutkimusten mukaan tämä vaikuttaa kielteisesti yleisön kuvaan sinusta. Jos jotain täytyy osoittaa, tee se koko kämmenellä. Älä työnnä käsiä taskuun. Pidä kädet mieluummin näkyvillä kuin selän takana piilossa. Älä risti niitä rinnallesi suojaavaan asentoon. Mitä avoimempaa kehonkielesi on, sitä tykättävämpi olet.

Liikkuminen lavalla: Myös lavalla liikkuminen on paljolti kiinni henkilökohtaisesta tyylistä. Energinen puhuja voi sallia itsensä liikkua ympäri lavaa ja vaikuttaa silti uskottavalta. Sen sijaan vähemmän energistä tyyliä suosiva alkaisi vaikuttamaan hermostuneelta, jos liikkuisi lavalla enemmän, varsinkin jos muutos tapahtuu äkkinäisesti kesken esityksen. Halutessasi pelata varman päälle suosi rauhallista, vähän liikkuvaa tyyliä. Pidä liikkeet rauhallisina, mutta varo myös liiallista jäykkyyttä. Rauhallinen ei tarkoita samaa kuin jäykkä, jännittynyt ja pystyyn kuollut.

Äänen käyttö: Äänen sujuva käyttö on haastava osa-alue erityisesti kokemattomalle puhujalle. Myönnän olevani siinä itsekin enintään keskinkertainen, vaikka puhujakokemusta olen ehtinyt kerryttää ja hieman enemmän. Yleisiä äänenkäytön virheitä ovat puhuminen liian nopeasti, liian korkealta (stressi voi aiheuttaa tätä) ja ilman taukoja. Nämä kaikki kertovat yleisölle siitä, että olet peloissasi. Tämän välttääkseen voi opetella puhumaan korostetun hitaasti. Se, mikä vaikuttaa sinusta liian hitaalta on yleisölle yleensä juuri sopiva tahti. Pidä taukoja lauseiden välissä ja ennen tärkeitä kohtia. Tämä tekee puheesta selkeämmän yleisölle. Pidä mielessä, että puhujana palvelet ensisijaisesti yleisöä, et itseäsi.

On tietysti helppo sanoa “opettele vahvaa lavaolemusta”. Mutta miten se tehdään käytännössä?

Käytännössä lavapresenssin hiominen vaatii aikaa ja harjoittelua. On turha olettaa, että olemuksensa saa kuntoon hetkessä. Harjoittele yksin peilin tai mieluummin kameran edessä. Katso jälkeenpäin suoritustasi ja pyri parantamaan seuraavalla kerralla. Kun koet olevasi kehittynyt tarpeeksi, esiinny vaikkapa ystävillesi ja pyydä kriittistä palautetta. Todellinen lavaolemus hioutuu vasta toistuvan lavalla olemisen myötä. Sitä ei opi kirjoista eikä vain kuivaharjoittelemalla. Jatkuva suorituksensa hiominen tositilanteissa johtaa lopulta toimivan olemuksen löytymiseen!

5. Puhu aiheista, joista olet kiinnostunut ja jotka tunnet hyvin

puhuminen

Olen aikoinaan opiskelijaurani aikana niin lukiossa, amiksessa kuin ammattikorkeakoulussakin pitänyt ja katsonut kymmeniä ja kymmeniä esitelmiä mitä erilaisimmista aiheista. Useimpia näistä esitelmistä, niin omista kuin muidenkin esittämistä on yhdistänyt yksi asia. Ne ovat olleet kaikki melko huonoja. Mistä tämä johtuu?

Kouluesitelmien valmistelu harvoin (Lue: tuskin koskaan) kiinnostaa opiskelijoita kovinkaan syvällä tasolla. Aikansa voi käyttää lukemattomilla muillakin tavoilla kuin väkertämällä esitelmää itselleen umpitylsästä aiheesta. Usein mennään siitä, mistä aita on matalin. Esitelmä opetellaan jotenkuten sinnepäin ja toivotaan, että se menee kutakuinkin hyväksytysti läpi. Ja läpihän ne menevät, mutta ovat laadultaan pääasiassa niin heikkoja, että niiden kuuntelu on yhtä tuskaa.

Näiden kymmenien ja kymmenien katsomieni esitelmien joukkoon on mahtunut mukaan myös muutamia todellisia helmiä. Nämä muutamat sujuvat ja mukaansatempaavat esitelmät ovat olleet upea kokemus siksi, että ne on esittänyt ihminen, joka aidosti nauttii esityksensä aiheesta, on kiinnostunut siitä ja tietää siitä paljon. Kun esitelmän aihe on lähellä puhujan sydäntä, sanat alkavat elää, puhuja säteilee voimaa ja innostusta joka tarttuu kuulijaan ja valaisee myös tämän kasvot.

Pyri siis puhumaan aiheista, joista olet aidosti liekeissä ja joista suorastaan haluat muiden tietävän! Puhu harrastuksistasi, kiinnostuksenkohteistasi ja intohimoistasi. Näin huomaat, että puhuminen sujuu suorastaan yllättäen hyvin!

Entä jos et tunne aihetta, josta sinun täytyy puhua tai et ole kovin kiinnostunut siitä? Jatka lukemista seuraavaan kohtaan…

6. Pelko vähenee osaamisen myötä

37348d54950b55ca8f3c0b11e9fad3cb

Kuvitellaan, että tehtävänäsi olisi laskea jäistä, jyrkkää ja haastavaa rinnettä suksilla. Laskettelukokemusta sinulla taas on tuskin nimeksikään. Olisitko peloissasi?

Varmasti olisit. Tässä tapauksessa se olisi jopa järkevää. Järkevän ihmisen tavoin ymmärrät, etteivät laskettelutaitosi riitä haastavan rinteen valloittamiseen ja että yrittämisen hinta olisi ehkä katkennut jalka ja muutama murtunut kylkiluu. Arvioit riskit liian suureksi, etkä siksi uskaltaudu laskemaan tätä tasollesi liian haastavaa rinnettä.

Entä jos olisitkin kokenut mäenlaskija, jolla on takanaan satoja ja satoja tunteja laskemista ja joka on kokeillut osaamistaan maailman haastavimmissa rinteissä? Olisitko peloissasi? Todennäköisesti päinvastoin: Vaikka haastava rinne tuntuisikin hieman jännittävältä, pääasiassa olisit äärimmäisen innoissasi mahdollisuudesta kokeilla osaamistasi ja valloittaa se!

Itsevarmuus seuraa osaamista. Kun tiedät varmasti osaavasi jotain, kun tunnet tilanteen ja sen sisältämät riskit ja muuttujat, tiedät mitä odottaa. Osaat luottaa siihen, että osaamisesi riittää tilanteen selvittämiseen. Olet selvinnyt vastaavista tilanteista lukemattomia kertoja ja tiedät selviäväsi myös tästä.

Sama pätee puhumiseen ja esiintymiseen. Suurimpia puhumisen jännittäjiä ovat he, joille esiintyminen ei ole arkipäivää ja joilla ei ole ollut syytä opetella loistaviksi puhujiksi. He, joille ei ole kehittynyt varmuutta omasta osaamisestaan.

Varmuus hankitaan harjoittelemalla. Kuulostaa itsestäänselvältä, vai mitä? Rohkeuskouluttajan työssäni kuitenkin kohtaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ihmettelevät esiintymisjännitystään ja jättävät täysin huomiotta sen, etteivät ole oikeastaan ikinä esiintymistä harjoitelleet.

Harjoittelu on tie menestykseen. Jos haluat eroon puhumisen pelosta, luo itsellesi harjoittelusuunnitelma.  Kirjoita puhe, jonka aiot esittää. Harjoittele sitä yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kunnes osaat sen läpikotaisin. Harjoittele yksin ja itsevarmuuden lisääntyessä nappaa eteesi kuuntelija tai vaikka muutama. Harjoitella voit myös kameran edessä, jolloin voit myöhemmin tarkastella ilmeitäsi ja kehonkieltäsi.

Matematiikka on tässä tapauksessa hyvin yksinkertaista. Moneen kertaan toistettu harjoittelu johtaa osaamiseen, osaaminen taas itsevarmuuteen. On jollain tasolla suorastaan röyhkeää ajatella, että jotain kuuluisi osata ilman harjoittelua! Hyvin monet tähän ansaan näyttävät kuitenkin sortuvan. Itsekin olen niin menneisyydessä tehnyt.

PS. Näitä aiheita käsittelen paljon myös ”Eroon ujoudesta ”-kirjassani. Mikäli rohkeutensa ja sosiaalisten taitojensa kehittäminen kiinnostaa, pääset tutustumaan kirjaan täältä.

7. Opettele muutama esiintymistilannetta helpottava temppu

asdf

Vaikka jännitystään ja pelkojaan hallitsisi hyvin, kannattaa takataskussaan pitää muutamaa juuri ennen esiintymistilannetta tai sen aikana sovellettavaa temppua, jotka varmistavat suorituksesi onnistumisen. Nämä pienet kikat toimivat eräänlaisena vakuutuksena siitä, että selviät tilanteesta jopa silloin, kun asiat eivät mene täysin nappiin. Eri henkilöille toimivat hyvinkin erilaiset temput. Joku saattaa vähentää jännitystään järkeilemällä, joku toinen taas kuvittelemalla yleisönsä olevan puolellaan. Tässä esittelen muutaman omalla kohdallani hyvin toimivan kikan:

Todellisuustarkistus. Jos huomaan olevani hieman turhan jännittynyt ennen esiintymistä, suoritan niin kutsutun todellisuustarkistuksen. Käytännössä kysyn itseltäni kolme kysymystä ja vastaan niihin:

  • Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
  • Mikä on parasta mitä voi tapahtua?
  • Mitä todennäköisimmin tapahtuu?

Pahinta on se, että puhesuoritukseni menee täysin metsään, unohdan sanani, jäädyn, takeltelen ja sanon jotain tyhmää. Yleisö buuaa minut pois lavalta eikä minua pyydetä enää ikinä esiintymään vastaavaan tilaisuuteen. Tiedostan kuitenkin, että tämä tapahtumisen todennäköisyys on niin alhainen, ettei sitä kannata edes tosissaan miettiä. Näin vien pohjan pois peloltani, että jotain aidosti kamalaa voi tapahtua.

Parasta olisi tietysti se, että vedän puheeni niin täydellisesti ja sujuvasti, että yleisö suorastaan vaatii minua jatkamaan, taputtaa minulle ekstaattisena ja haluaa minut. Tapahtumanjärjestäjä pitää minua puhetaidon jumalana ja on valmis maksamaan puhujapalkkani kolminkertaisena ja buukkaamaan minulle keikkoja viideksi vuodeksi eteenpäin. Tässäkin tapauksessa tiedostan, että tämän tapahtuminen on hyvin epätodennäköistä, mutta ajatus on silti ilahduttava ja niin ollen jännitystä vähentävä.

Entä mitä tapahtuu todennäköisimmin? Todennäköisimmin kävelen lavalle, pidän ihan hyvän puheen, sekoan ehkä parissa kohdassa sanoissani, unohdan pari juttua ja heilutan liikaa käsiäni (esiintymisiäni nähneet tietävät mistä puhun…), mutta kaiken kaikkiaan esitys menee riittävän hyvin.

Näillä kolmella kysymyksellä ikään kuin muistutan itseäni siitä, millainen tilanne minua todellisuudessa todennäköisesti odottaa ja vie pohjan epärealistisilta peloiltani.

Lunttilappu. Vaikka pyrinkin olemaan puhuja, joka ei lunttilappuja tarvitse, taskussa tai läheisellä pöydällä oleva lappu lisää mielenrauhaani hyvin paljon. Kun tiedän voivani hätätapauksessa tarkistaa lapusta seuraavan peliliikkeen, jännittämiseni vähenee huomattavan paljon.

Puherytmin hidastaminen ja äänen madaltaminen. Kun huomaan alkavani puheen aikana jännittämään, hidastan tietoisesti puhettani ja puhun matalammalla äänellä. Tämä keinotekoisesti luotu rauhallisuus viestii keholleni, ettei mitään hätää ole. Näin jännitys vähenee.

Hengityksen hidastaminen. Vaikuttaa samoin kuin edellinen. Vedän henkeä sisään ja pidätän sitä pienen hetken. Tämä vaikuttaa autonomiseen hermostoon ja laskee stressitasoja.

Nämä kolme keinoa ovat hyvin toimivia, mutta eivät välttämättä täydellisiä juuri sinulle. Löytääksesi itsellesi sopivia temppuja suosittelen tutustumaan esiintymisjännitystä käsitteleviin aiheisiin netistä ja kirjoista, juttelemaan kokeneiden esiintyjien kanssa ja esiintymään paljon itse. Tulet kyllä löytämään juuri sinulle toimivimmat tavat vähentää jännitystä.

8. Mielikuvaharjoittelu

asdfg

Erilaiset mielikuvaharjoitukset tuntuvat toimivan hyvin, mikäli niitä vain jaksaa tehdä. Vaikka pelkkä mielikuvaharjoittelu ei yleensä ole riittävä keino jännityksen lieventämisessä, kannattaa sitä käyttää ikään kuin osana pakettia.

Mielikuvaharjoituksissa tehtävänäsi on luoda mielessäsi mahdollisimman aidolta tuntuva tilanne. Tilanne, joka on mahdollisimman lähellä sitä, mitä se todellisuudessakin tulee olemaan. Mitä yksityiskohtaisempia mielikuvia kykenet luomaan, sitä parempi.

Jännittävä tilanne kannattaa kuvitella alusta loppuun. Kuvittele itsesi valmistautumassa tilanteeseen, lähestyvän esiintymispaikkaa, viimeiset minuutit ennen vuorosi alkua, kävelyn lavalle, esityksesi aloittaminen ja sen eteneminen, liikkumisesi ja olemuksesi lavalla, esityksen loppu…

Tällaisen mielikuvaharjoittelun (muunkinlaisia mielikuvaharjoituksia voi kehittää vapaasti) teho perustuu tilanteeseen tutustumiseen ja siihen totuttautumiseen. Mitä useammin kuvittelet tilannetta ja omaa toimintaasi sen aikana, sitä tutummaksi tilanne muuttuu. Mitä tutumpi tilanne on, sitä vähemmän jännittävä se on. Esiintymispelossa on aina osittain kyse tuntemattoman pelosta; yllättävistä asioista ja riskeistä, jotka tilanteessa saattavat realisoitua. Mitä tutumpi tilanne, sitä vähemmän pelkoa.

Mielikuvaharjoitella kannattaa myös tilanteita, joissa jokin menee vikaan. Kuvittele, kuinka kesken puheesi kadotatkin punaisen langan ja unohdat, mitä sinun seuraavaksi kuuluu sanoa. Miten toimisit tässä tilanteessa? Kuinka löydät punaisen lankasi mahdollisimman nopeasti? Voisitko mahdollisesti piilottaa presentaatio-dioihisi huomaamattomia vihjeitä?

Käymällä mielikuvaharjoitusten avulla läpi kaikki mahdolliset riskitilanteet keksit niihin ratkaisuja ja valmistaudut toimimaan niiden realisoituessa. Näin saat varmuuden siitä, että selviät myös niistä tilanteista, joissa tapahtuu jotain ikävää.

9. Tunne esiintymispelkosi ja hoida ongelman juuria, älä seuraamuksia

ghj

Kun esiintymispelosta halutaan eroon, ei sen hoitaminen ole useinkaan paras ratkaisu ongelmaan. Maallikon mielestä seuraavat rivit saattavat kuulostaa hiusten halkomiselta, mutta ovat kultaakin tärkeämpi asia tiedostaa:

Esiintymispelko on yleensä seuraamus muista peloista, ei perimmäinen pelko. Lähtiessäsi korjaamaan esiintymispelkoa jätät huomiotta usein huomattavasti vahvemmat pelot, jotka käytännössä aiheuttavat pelon esiintymistä kohtaan. Esiintymisen pelon taustalta voi löytyä esimerkiksi epäonnistumisen pelkoa. Henkilö, joka ei pelkää epäonnistumista suhtautuu huomattavasti rennommin mahdollisuuteen, että mokailee esiintymisensä aikana. Näin ollen epäonnistumisen pelon hoitaminen saattaa olla huomattavasti esiintymisen pelkoa järkevämpi ratkaisu.

Toinen esiintymispelon taustalla usein vaikuttava pelko on pelko tuomituksi tulemisesta. Esiintyjä pelkää tällöin tulla tuomituksi kuulijoiden toimesta esimerkiksi sanottuaan jotain typerää, osoitettuaan asiantuntemuksen puutetta tai muuten vain mokattuaan. Tässäkin tapauksessa tuomituksi tulemisen pelkoa hoitamalla voidaan saavuttaa nopeammin parempia tuloksia kuin keskittymällä itse esiintymisen pelkoon.

Näidenkin pelkojen taustalla voi piillä muita pelkoja. Nyrkkisääntönä ja lähtökohtana voit käyttää sitä tietoa, että yksin jäämisen ja hylätyksi tulemisen pelko ovat ihmisolennolla yleisimpiä, muiden pelkojen taustalla majailevia supermörköjä.

Mikäli peloista eroon pääseminen kuulostaa mielekkäältä jutulta, suosittelen tutustumaan yritykseeni Rohkeuskouluun :)

10. Keskity keräämään onnistumiskokemuksia

onnistumiskokemukset

Kuten ylempänä mainitsin, itsevarmuus seuraa osaamista. Kun tiedät mitä teet ja luotat osaamiseesi, voit kokea itsevarmuutta. Tärkeää on kuitenkin muistaa ettei osaaminen ja kokemus osaamisesta ole sama asia. Henkilö voi kokea osaavansa jotain, mutta tositilanteessa mokata rankasti, sillä osaaminen ei ollutkaan tarpeeksi korkeatasoista.

Tästä minulla on valitettavan paljon omaa kokemusta. Olen aika luottavainen kaveri ja saatan mennä tilanteisiin “joojoo kyllä mä osaan”-mentaliteetilla. Koska osaaminen on kuitenkin pikemminkin kuviteltua kuin todellista, tositilanteissa on monesti tullut turpaan. Tästä viisastuneena olenkin alkanut luottamaan enemmän mitattavaan kuin kuviteltuun osaamiseen.

Mitattava osaaminen on osaamista, joka voidaan todentaa. Osaamista, josta on todisteita. Ja mikä onkaan parempi todiste kuin aiemmat onnistumiset? Kun tiedät onnistuneesi ennenkin, ehkä jopa useita kertoja, käsissäsi on todellinen todiste siitä että osaat ja kykenet. Tämän vuoksi onnistumiskokemusten kerääminen on tärkeää.

Mutta kuinka hankkia onnistumiskokemuksia, jos ei uskalla esiintyä?

Tässäkin tapauksessa on hyväksyttävää ja jopa kannattavaa aloittaa pienestä. Esiinny aluksi yksin, sitten kameralle, sitten ystäville ja kavereille ja yhä suuremmille ja suuremmille joukoille. Vaikka yleisön määrä kasvaakin, itse esiintymisessä on kyse lopulta täysin samoista asioista. Jos osaat esiintyä sujuvasti yksin, on se mahdollista myös yleisön läsnäollessa.

Onnistumiskokemuksia voi löytää myös muistelemalla aiempia esiintymisiään. Mitä todennäköisimmin olet esiintynyt esimerkiksi koulussa ollessasi tai pitänyt pieniä puheita työelämässä. Oletettavasti ne eivät myöskään ole menneet niin metsään, etteikö niistä voisi tuntea edes jonkinlaista ylpeyttä. Jos olet selvinnyt esityksestä eikä sinua ole naurettu ulos, kertoo se siitä, että osaat ainakin jotain ja voit kehittyä edelleenkin.

Lopuksi

esiintyminen

Vaikka puhumisen ja esiintymisen pelko onkin hyvin epämiellyttävä vieras, ei siitä kannata liiaksi ahdistua. Harjoittelun ja aiheeseen tutustumisen avulla siitä voi päästä lähes kokonaan eroon. Tällöin esiintyminen lakkaa olemasta pohjattoman kauhun ja ahdistuksen lähde ja muuttuu sen sijaan upeaksi, jännittäväksi ja innostavaksi kokemukseksi, jota haluat toistaa yhä uudelleen ja uudelleen.

Kokonaan esiintymisjännityksestä ei voi eikä edes kannata hankkiutua eroon. Pienen jännityksen kokeminen ennen puhetilaisuutta varmistaa sen, että pysyttelet hieman varpaillasi ja teet parhaasi. Puhuja, joka ei pelkää ollenkaan on hyvin altis vaikuttamaan yli-itsevarmalta ja ylimieliseltä. Pieni jännitys on hyväksyttävää ja hyväksi.

Pallo on nyt sinulla. Mikäli haluat oppia lavakauhustasi eroon ja alkaa nauttimaan puhumisesta, seuraava askel on aiheeseen perehtyminen ja sen harjoittelu. Vaikka tämän kaltaisten blogikirjoitusten lukeminen onkin ihan kivaa puuhaa,  se ei yksinään riitä. Tarvitaan myös toimintaa. Oletko valmis?

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 21 737 times, 20 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field