Kulttuurisodan seuraaminen hankaloittaa deitti- ja rakkauselämääsi. Tällaiseen tulokseen olen tullut, kun olen vuosien ajan seuraillut omissa tuttavapiireissäni että ammatillisesti niitä ihmisiä, joille kumppanin löytäminen on osoittautunut hankalaksi.
Kyse on tyypeistä, jotka vuodesta toiseen pyrkivät löytämään itselleen kumppanin, mutta jäävät silti lopulta aina sinkuiksi.
Eräs melko yleinen näitä ihmisiä yhdistävä harrastus ja ajankäytön muoto on niinkutsutun “kulttuurisodan” käänteiden seuraaminen mediasta ja internetistä. Kulttuurisodalla tarkoitan ajankohtaisia yhteiskunnallisia puheenaiheita ja aktivismia, jotka liittyvät esimerkiksi naisten ja miesten asemaan, feministien ja miesasiamiesten välienselvittelyihin, sukupuoliasioihin ja vastaaviin aiheisiin.
Ihmisellä saa toki olla kiinnostuksenkohteensa ja harrastuksensa, eikä kulttuurisodan seuraaminen ole itsessään sen huonompi harrastus kuin mikään muukaan. Kuitenkin juuri deittailun kontekstissa se voi helposti muodostua ongelmaksi, joka alkaa vaikeuttamaan omaa deitti-elämäämme.
Kulttuurisodan seuraaminen vaikuttaa kielteisesti suhtautumiseemme vastakkaiseen sukupuoleen
Syy deittielämän huonontumiseen löytyy näiden kulttuurisota-materiaalien sisällöstä. Merkittävässä osassa näitä sisältöjä on nimittäin jommankumman sukupuolen esittäminen kielteisessä valossa.
Jos esimerkiksi luen miesasiamiesten tai “inceleiden” materiaaleja, huomaan nopeasti, että naiset esitetään niissä säännönmukaisesti jonkinlaisina onnenonkijoina ja kullankaivelijoina, jotka vain haluavat hyötyä miehistä ja jotka lisäksi saavat kaiken elämässään ihan liian helposti ja epäreilulla tavalla.
Vastaavasti feministien materiaaleissa miehet esitetään toistuvasti esimerkiksi häiritsijöinä, hyväksikäyttäjinä ja jonkinlaisen epämääräisen “raiskauskulttuurin” edustajina.
Käytännössä molempien sukupuolten edustajat esitetään lähtökohtaisesti kielteisessä valossa. Kumppanin löytämisen kannalta tämä voi muodostua ongelmaksi siksi, että tällaisten materiaalien kuluttaminen voi vaikuttaa omaan kuvaamme vastakkaisesta sukupuolesta. Alamme pitää vastakkaisen sukupuolen edustajia hankalina, moraalittomina, ikävinä, vaarallisina, pahantahtoisina ja niin edelleen.
On selvää, että deittailulle tämä ei tee mitään hyvää. Jos pelkäämme ja vihaamme vastakkaista sukupuolta, se kyllä näkyy ja kuuluu, vähintäänkin rivien välistä. Tällainen ihminen ei ole erityisen kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla.
Miksi kukaan haluaisi kumppanikseen miesten- tai naistenvihaajaa? Varsinkaan, kun maailma on pullollaan sellaisiakin loistavia kumppaniehdokkaita, jotka eivät vihaa sinua ja sukupuoltasi.
Tietenkään pienimuotoinen ja satunnainen kulttuurisodan käänteiden seuraaminen ei vielä todennäköisesti keikauta suhtautumistamme vastakkaiseen sukupuoleen erityisen kielteiseksi. Kuitenkin ne ihmiset, joita ajattelen tätä kirjoittaessani eivät todellakaan vaikuta seuraavan aihetta vain pienimuotoisesti ja satunnaisesti.
Päinvastoin, he tuntuvat olevan melkeinpä kyseisen aiheen asiantuntijoita. He tuntuvat olevan jatkuvasti perillä kulttuurisodan uusimmista käänteistä ja siitä, kuka on milloinkin tehnyt ja sanonut mitäkin ja kuinka joku muu on siihen reagoinut. Minulle tämä kielii siitä, että he käyttävät aiheen seuraamiseen hyvinkin paljon aikaansa.
He eivät myöskään malta olla puhumatta jatkuvasti tästä kiinnostuksenkohteestaan. Tiedän nykyään jo etukäteen, että kun tapaan yhden näistä ihmisistä, saan jälleen kuulla heti kättelyssä kaiken sen, mikä naisissa tai miehissä on tällä kertaa vialla.
Ja vaikka jokaisella onkin oikeus harrastuksiinsa, on aiheellista kysyä seuraavaa:
Mihin muuhun sen saman ajan olisi voinut käyttää? Olisiko sille ollut hedelmällisempääkin käyttöä? Olisiko kulttuurisodasta lukemisen sijaan voitu esimerkiksi kehittää itseään tai vaikkapa opetella sosiaalisia taitoja, joista on deittailussa aivan varmasti suurempi hyöty kuin siitä, että tietää, kuka onneton on viimeisimmäksi cäncelöity.
TAI! (Tämä on yllättävä ja tosi radikaali juttu!)
Saman ajan voisi käyttää seuraamalla materiaaleja, joissa vastakkainen sukupuoli esitetäänkin kielteisen sijaan MYÖNTEISESSÄ valossa! Materiaaleja, joissa naiset ja miehet nähdään lähtökohtaisesti hyvinä ja mukavina tyyppeinä.
Jep, tiedän, tosi radikaalia. Mutta uskokaa tai älkää, sellainenkin on mahdollista.
Näin ei ainakaan pilattaisi omaa ihmiskuvaansa ja lisättäisi omaa pelkoa ja vihaa vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Tämänkertainen viesti onkin seuraava: Jos haluat maksimoida omat todennäköisyydet onnistua deittailussa ja kumppanin löytämisessä, voi olla kannattavaa rajoittaa kulttuurisodan seuraamista. Sen sijaan sama aika kannattanee käyttää johonkin hedelmällisempään. Tai edes johonkin sellaiseen, joka ei tee maailmankuvastasi pelokasta ja vihaista.
Rakkaudella,
Jevgeni
