Koetko tarvetta olla muita ihmisiä parempi? Entä pyritkö toistuvasti osoittamaan oman paremmuutesi muihin nähden? Mielenkiintoinen tapa, jota osa ihmisistä tuntuu harjoittavan on paremmaksi pistäminen eli egoilu eli “meidän isä voittaa teidän isän” -ilmiö. Paremmaksi pistämällä pyritään ikään kuin näyttämään muille, kuinka me olemme parempia, oikeanlaisempia ja kunnioitettavampia ihmisiä kuin joku toinen.
Arkiset keskustelut tarjoavat tähän jatkuvan mahdollisuuden. Voimme muistuttaa muita omasta paremmuudestamme lukuisissa eri tilanteissa:
- “Ai sä tienaat kolme tonnia kuussa? Mä sain just palkankorotuksen, 3500 kuussa!”
- “Kappas, onpa hieno tuo sun uus auto! Mut tuuppas tsekkaamaan ensi viikolla meidän uutta Teslaa!”
- “Mukavaa kuulla, että teidän mies hoitaa kotona tiskit ja lapset! Meidän Matias taas hoitaa Jani-Petterin, tiskit, imuroi, putsaa lattiat ja käy aina kaupassakin!”
Nämä ovat tietenkin karikatyyriesimerkkejä, sillä omaa paremmuttaan ei yleensä yritetä viestittää ihan näin suoraan. Ihmiset tiedostavat hyvin, ettei se ole oikein soveliasta. Siksi samat asiat pyritään ilmaisemaan rivien välistä.
Joskus paremmaksi pistäminen saa hauskojakin piirteitä. Olen itse alunperin hyvin köyhistä piireistä Itä-Helsingistä, jossa köyhyys oli eräänlainen statussymboli. Näissä piireissä saattaa kuulla esimerkiksi seuraavia tokaisuja:
- “Ai sulla on velkaa valtiolla kolmetoista tonnia? Mäpä oon jo 20 tonnia ja joka kuukausi tulee lisää…”
- “Paljos se sossu periikään sulta tukia takaisin, 300? Multa ne perii tänä vuonna 800!”
- “Ai sulta pöllittiin eilen polkupyörä talon edestä? Nomut hei ei mitään, multa vietiin viime kesänä kaks pyörää!”
Olen itsekin ollut nuorempana se kaveri, jolla kihahtaa helposti nesteet päälakeen. Heti kun koin onnistumisia jossakin (pienessäkin!) asiassa, aloin kuvittelemaan olevani kovakin tekijä ja ehdottomasti muita parempi! Tämä oli tietenkin typerää, mutta minkäs ihminen nuoruudelleen ja hölmöydelleen mahtaa.
Muistaakseni 24-vuotiaana kuulin kuitenkin silloiselta kämppikseltäni Unelmamies Ollilta ajatuksen, joka jäi mieleeni ja sai minut pohtimaan uudelleen suhtautumiseni tähänkin asiaan. Olli totesi näin:
“Jokaisella ihmisellä on käynnissä oma henkilökohtainen taistelu, josta sinä et tiedä mitään. Siksi on tärkeää olla kiltti muita kohtaan. Jokaisella on tavalla tai toisella vaikeaa.”
Jokaisella on omat ongelmansa, omat vastoinkäymisensä ja omat haasteensa, joiden läpi heidän on elämässään kuljettava. Joku on tietämättäsi kokenut masennuksen, toinen ollut koko kouluaikana kiusattuna, kolmas on köyhästä kodista ja neljäs on luonnostaan herkkä ja pelokas.
Nämä vastoinkäymiset ovat voineet johtaa heidät hyvin erilaiseen elämäntilanteeseen kuin meidät, jolla näitä vastoinkäymisiä ei ole ollut. Paremmuudestamme voimme usein kiittää lähinnä hyvää onneamme, vaikka henkilökohtaisella uutteruudellakin on toki merkityksensä.
Tämä on asia, jonka muistaminen näyttää olevan erityisen vaikeaa erityisesti hyvistä lähtökohdista ponnistaville ihmisille. Tätä asennetta tapaa erityisesti internetin kommenttipalstoilla. Heikossa asemassa olevat ihmiset eivät saa keskiluokkaisilta lusikkapyllyiltä ymmärrystä, sillä heidät nähdään vain laiskoina ja saamattomina.
Tämä pistää omaan silmääni, sillä olen itse kasvanut kaikkea muuta kuin “hyvistä lähtökohdista” ponnistavien keskuudessa. Nykyään minulla toki menee hyvin. Olen itse valmistumassa hyvään ammattiin, minulla on oma yritys, vaimoni taas on valmistumassa lääkäriksi. Silti minua kavahduttaa kohdata niitä kylmiä ja ylimielisiä asenteita, joita jo valmiiksi keskiluokkaan syntyneet ihmiset toistuvasti esittelevät.
Yllättävän moni viestii avoimesti ja suoraan siitä, että on muita parempi. Moni tykkää korostaa, kuinka on omalla työllään ja vaivallaan rakentanut oman onnensa. Sen sijaan asiat, kuten se, että on sattunut syntymään lääkäriperheeseen, se, että on päässyt hyvään kouluun siksi, että iskä ja äiskä ovat kustantaneet monen tuhannen euron valmennuskurssit sekä se, että on saanut 18-vuotiaana käyttöönsä valtavankokoisen sijoitussalkun, jätetään sopivasti huomiotta.
On vaikeaa ottaa tosissaan tällaisen taustan omaavan ihmisen puheet omasta paremmuudestaan. Pyllystä törröttävää kultalusikkaa ei osata nähdä, vaikka kaikki ympärillämme olevat näkevät sen varsin selkeästi.
Ylimielinen suhtautuminen muihin ihmisiin ei kaunista ketään, vaikka moni niin ilmeisesti uskookin. Miksi muutoin pyrkisimme toistuvasti osoittamaan paremmuutemme muihin nähden?
Sen sijaan arvostava ja kunnioittava suhtautuinen muihin ihmisiin nostaa ennen kaikkea myös itseämme. Jos haluaa olla oikeasti muita parempi, tulee käyttäytyä sen mukaan. Kellään täällä ei ole helppoa. Jokainen käy elämässään taistelua, joka ei näy ulospäin.
Rakkaudella,
Jevgeni
(Teksti “Yritätkö olla muita parempi? Muista tämä tärkeä asia!” on julkaistu 3.6.2014 ja sitä on päivitetty 2.8.2021. Lisää vastaavia tekstejä löytyy blogin arkistosta ja videoita videoarkistosta. Kiitos, mukavia luku- ja katseluhetkiä!)
