visualisointi manifestointi

Manifestointi, visualisointi ja vetovoiman laki. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä ja täällä. Kuten teksteistäni on noussut esiin, en ole itse mikään vetovoiman lain puolestapuhuja, vaikka koenkin, että siihen uskomisella voi olla myös myönteisiä seuraamuksia. Pääasiassa pidän sitä lähinnä aikuisten viihteenä, jolla voi kuitenkin harvakseltaan olla ihan todellisiakin hyötyjä.

Näihin hyötyihin liittyen haluaisin kirjoittaa tänään pienen “ohjetekstin”. Tämä liittyy “manifestointiin” ja “visualisoimiseen”. Vetovoiman lakiin uskovathan sanovat, että elämäänsä voi tilata hyviä asioita, kun ensin kuvittelee ne mielessään. Tätä mielessään näkemistä kutsutaan visualisoimiseksi. Manifestointi taas tarkoittaa sitä, että tämä ensin mielessä visualisoitu asia halutaan saada ilmaantumaan oikeaan elämäämme, siis fyysiseen todellisuuteen.

Lakiin uskovien mukaan voimme siis tilata asioita niitä ajattelemalla (visualisointi). Kun ajattelemme hyviä asioita, elämäämme ilmestyy hyvää (manifestointi). Kun ajattelemme ikävyyksiä, näkyy sekin elämässämme (manifestointi). Lain periaatteiden mukaan voimme tilata myös haluamiamme tiettyjä asioita niitä ajattelemalla. Uusi työ, uusi koti, uusi kumppani.

Juttelin hetki sitten aiheesta erään henkilön kanssa, joka oli hyvin kiinnostunut tämän lain harjoittamisesta. Hän kertoi minulle esimerkiksi visualisoivansa itselleen parempaa työtä ja uutta kumppania. Hän uskoi, että mitä tarkempi tilaus on, sitä parempi on toimituskin. Toisin sanoen visualisoimalla tulevan kumppaninsa hyvin yksityiskohtaisesti, uskoi hän varmistavansa, että saa juuri sitä, mitä halusi.

Kysyin häneltä tähän liittyen, että kelpaako hänelle kumppaniksi vain tasan tarkkaan toivotun näköinen henkilö, vai onko hän valmis joustamaan? Jos vastaan käveleekin hyvä tyyppi, joka kuitenkin eroaa merkittävästi siitä kuvitellusta kumppanista, jonka hän on mielensä sisällä luonut, niin haittaako se? Kysymys oli tietenkin esitetty kieli poskessa, sillä olin varma, että eihän se haittaisi.

Vastaus kuitenkin yllätti, sillä tämä henkilö oli kivenkovaan sitä mieltä, että kyllä se universumi tulee tarjoamaan hänelle just ja tasan sellaisen tyypin, jollaisen hän itselleen visualisoi, kunhan hän vain jaksaa odottaa ja uskoa tarpeeksi kovasti sen toteutumiseen. Kunnioitan toki tuollaista uskon lujuutta, mutta samalla tuo tuntuu kyl melko radikaalilta.

Koska tunnen vain muutamia tähän “vetovoiman lakiin” uskovia ihmisiä, niin en osaa sanoa, kuinka tavanomainen tuollainen ajattelun tapa on. Uskovatko he kaikki yhtä kovasti siihen, että universumi tarjoaa heille tasan tarkkaan sitä, mitä he ovat tilanneet? Tuskin, mutta mikäli näin on, niin uskoisin, että hyötyä voisi olla ennemminkin siitä, että soisi itselleen hieman joustavuutta siihen visualisoimeen ja manifestoimiseen ja pitäisi silmät auki myös sen varalta, että “universumi tarjoaa” meille jotakin sellaista, mitä emme tarkalleen ottaen tilanneet, mutta joka suurin piirtein kuitenkin vastaa sitä, mitä olemme etsimässä.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Vetovoiman laki ja miksi siihen ei kannata luottaa (mutta miksi siitä voi olla silti hyötyä)” on julkaistu alun perin