Lääkiksen-ovet

Heille, joille lääkiksen ovet eivät auenneet…

Tämä teksti on omistettu heille, joille lääkiksen ovet eivät avautuneet (tälläkään kertaa) sekä heidän läheisilleen. Hesarissa tuli vastaan hetki sitten juttu Janina Rosenqvististä, Espoolaisesta 39-vuotiaasta perheenäidistä, jonka lääkiksen pääsykokeisiin valmistautumista moni on tänä keväänä seurannut Instagrammista.

Valitettavasti näyttää siltä, että pääsykoe ei sujunut hyvin, eivätkö lääkiksen ovet hänelle auenneet. Janinalle toivotan paljon jaksamista, sillä lääkiksestä useamman kerran aikoinaan reputtaneen vaimoni matkaa seurattuani tiedän, kuinka raskas kokemus tuo ihmiselle (sekä hänen läheisilleen) voi olla.

He, joilla on aiheesta omakohtaista kokemusta tietävät, mutta avataan tätä myös muille. On ihan helvetin raskasta päntätä kokonaisen vuoden ajan yhtä tenttiä varten. Tentti itsessään on pitkä ja stressaava. Vielä stressaavamman siitä tekee äärimmäisen tiukka kilpailutilanne. Tenttiin on ladattu paljon odotuksia, joten paineet onnistua* ovat monilla hirvittävät.

(*Onnistumisen paineet eivät ole aina edes vain hakijan omia, vaan taustalla on usein myös perheen odotuksista syntyviä paineita. Lääkärin ammatti periytyy paljon vahvemmin kuin moni sairaus ja monelle lääkikseen hakevalle mikään muu vaihtoehto ei ole vaihtoehto, sillä vanhemmat, sisaret ja muutkin saattavat olla ammatiltaan lääkäreitä).

Lääkispsykooseja ja seinille hyppimistä

Vaimoni haki aikoinaan muutamia kertoja lääkikseen ja hänen tenttiensä aikana itse vietin aikaa yliopiston aulassa ja juttelin muiden ”lääkis-omaisten” kanssa. Kyselin, että mites teillä on tämän kevään aikana jakseltu. Monen nuoren vanhemmat kuvailivat, kuinka varsinkin viimeiset viikot ennen tenttiä ovat yhtä seinille hyppimistä, draamaa, riitoja, suuria tunteita ja niin edelleen. Helppoa ei siis ole!

Kerran satuin juttelemaan myös erään psykologi-terapeutin kanssa, joka kertoi työskennelleensä monien äärimmäisen stressaantuneiden lääkiskokelaiden kanssa. Mieleeni jäi se, kun hän mainitsi kohdanneensa jopa psykoosien laukeamista, sillä paineet tentissä pärjäämisessä olivat yltyneet niin suuriksi.

Vaihtoehto pettymyksille ja lannistavalle lääkisrumballe

Onneksi on olemassa varsin hyvä vaihtoehto heille, jotka haluavat lääkäreiksi, mutta eivät enää jaksa läpikäydä koko kuluttavaa hakuprosessia tai jotka eivät usko mahdollisuuksiinsa. Kaikille tämä vaihtoehto ei ymmärrettävistä syistä sovi, mutta erityisesti nuorille ei-perheellisille hakijoille suosittelen tätä vahvasti.

Oma vaimoni pääsi lääkikseen nimittäin reittiä, jota käyttää Suomessa yhä useampi. Se on ulkomailla opiskelu. Me esimerkiksi muutimme Latviaan ja vaimo meni paikalliseen lääkikseen, jossa on useita kymmeniä muitakin suomalaisia opiskelemassa. Lääketieteen opiskelusta Latviassa löytyy pitkä teksti täältä.

Latvian lisäksi vaihtoehtoja on muitakin. Viro, Ruotsi, Unkari, Romania, Italia… Monissa kouluissa sisäänpääsy ei vaadi pääsykoetta, vaan opiskelu tapahtuu lukukausimaksuja vastaan. Jos pätäkkää vain löytyy tai pankista saa lainaa, niin tämä on huomattavasti stressivapaampi ja aikaa säästävämpi vaihtoehto suomalaiselle rääkille.

Ulkomaille muuttaminen voi toki tuntua monista pelottavalta, mutta elämä ja ihmiset ovat samanlaisia pitkälti kaikkialla. Olen itse asunut neljässä eri maassa ja väitän, että ainakin Euroopassa erot Suomeen ovat lähinnä pintaa. Ulkomailla olemiseen tottuu hyvin nopeasti.

Joka tapauksessa, suuresti tsemppiä sekä heille, joille ovet tänä keväänä aukesivat että heille, joille kävi kylmät. Helppoa ei tule olemaan kummallakaan ryhmällä.

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia